Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Salpalinja rauhan turvaajana

Salpalinja oli arka aihe Suomessa sodan jälkeen. Varsinkin vaaran vuosien aikana siitä puhumisen saatikka käyttämisen maanpuolustukseen pelättiin provosoivan Neuvostoliittoa. Kotikommunistimme olivat valmiit pyytämään yhteistyö-, ystävyys ja avunantosopimuksen hengessä apua idästä, jos siihen suinkin oli luonteva mahdollisuus. Stalinin tavoite yhteiskuntajärjestelmämme muuttamiseksi oli jäänyt kesken niin talvi- kuin jatkosodassakin.

Paljastuttuaankin asekätkentä oli tärkeä viesti itään suomalaisten maanpuolustustahdosta ”hävittyjen” sotienkin jälkeen. Pääosin välirauhan aikana rakennetussa Salpalinjassa ei taisteltu. Neuvostoliitto solmi rauhan Suomen kanssa ennen kuin se olisi joutunut siinä taistelemaan. Linnoitus jäi NL:n miehitysjoukkojen myöhään syksyllä 1944 räjäyttämiä Kuusamon teräsbetonikorsuja lukuunottamatta ehjäksi ja käyttökuntoiseksi.

Ei tarvitse paljon päätään vaivata, miksi Neuvostoliitto halusi suomalaisten rakentaman Salpalinjan tuhoamista vielä 1945. Jokainen tajuaa, että yli tykinkantaman päähän valtakunnan rajasta rakennettu puolustuslinnoitus ei voinut olla Suomen puolelta uhka Neuvostoliitolle; massiivista linnoitusta ei olisi mitenkään voinut kuljettaa mukana hyökkäyssodan kilpenä. Salpalinja uhkasi siis NL:n tavoitteita liittää Suomi osaksi suurta ja mahtavaa sosialistista ihanneyhteiskuntaa!

Kun oli tiedossa, että länsimaat eivät olisi suopein silmin katsoneet itänaapurin väkivaltaista Suomen haltuunottoa, jäi NL:n tavoitteisiin pääsy rauhanomaisten, siis poliittisten keinojen varaan. Suomalaisen äärivasemmiston tukemisessa ei ruplia säästetty. Niitä kai jaettiin aina Neuvostoliiton lopulliseen romahtamiseen saakka. Hattua pitää nostaa suomalaisten suurelle enemmistölle, etteivät vaaliuurnilla tulleet höynäytetyiksi.

Pitää muistuttaa, että miehitysvaara oli kylmän sodan vuosina ilmeinen, ainakin mahdollinen. Suomi olisi saattanut kuulua hyvinkin samaan sarjaan kuin Unkari 1956 ja Tsekkoslovakia 1968. Ja se tiedetään, että viime mainitun aikaan Suomen puolustusvoimat olivat hälytystilassa ja ”kovia” jaettiin.

Salpalinja osaltaan ja ainakin välillisesti oli siis vaikuttamassa, että Suomi pääsi irti toisesta maailmansodasta ja että sitä ei sen jälkeen yritetty miehittää. Salpa-asema on siis toiminut suomalaisten rauhan turvaajana pelkällä olemassa olollaan. Houkutus mennä läpi lukitsemattomasta ovesta on aina suurempi kuin lukitusta. Suomen Salpa täytti tehtävänsä.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat nähneet sotia ja eritoten niiden seuraksia maailmalla. Ei ihme, että nimenomaan rauhanturvaajat, tietysti muutenkin isänmaallisina ihmisinä, ovat olleet kiinnostuneita Salpalinjasta. Salpavaelluksella heitä on nähty alusta asti ja viime vuosina yhä edustavammalla joukolla.

Aiheen tähän kirjoitukseen sain eilen Syyriasta palanneista suomalaisista YK-tarkkailijoista ja tapahtuman uutisoinnista. Palanneiden joukossa oli everstiluutnantti evp Rolf Kullberg, jota monet tiedotusvälineet haastattelivat ja siteerasivat. Hän toi viime syksynä Miehikkälän Salpalinja-museolle vieraita Puolustusvoimien kansainvälisestä keskuksesta. Vieraat olivat sotilastarkkailijakurssin opettajia useasta eri maasta. Olin hyvin otettu saadessani opastaa heitä.

Haluan sinivalkoisten ajatusteni läpi ja itsekin rauhanturvaajana palvelleena nähdä tuossa Kullbergin johtamassa Salpalinja-vierailussa sotilaskohteen ohella hitusen myös tuota rauhanturvaajasymboliikkaa. Vieraat saivat käsityksen siitä, miten Suomessa on omaa rauhaa turvattu.

Tilanne Syyriassa on eilen palanneiden sotilastarkkailijoiden mukaan erittäin vakava ja paha. Pystymättä minkäänlaiseen analyysiin Syyrian tilanteesta, voin vain ajatella, miten onnellisessa asemassa me suomalaiset kaiken maailman eurokriiseista huolimatta olemme. Meillä on rauha! Sitä on aina syytä joskus miettiä pikkuongelmiemme suuruutta päivitellessämme.

Rauhan turvaaminen on aina puolustettavaa.

Ei kommentteja: