20. Salpavaelluksen suuntaviivat 2013

Salpavaelluksen järjestelytoimikunta käynnisti viime viikolla ensi kesän juhlavaelluksen järjestelyt. Yksityiskohdat tarkentuvat ensi talven ja kevään aikana, mutta päälinjat ovat nyt selvillä. Vaellus on vakiintuneella paikallaan, viikko jälkeen juhannuksen 28.-30.6.2013.

 Vaelluksen tärkein elementti on kiinnostava reitti. Siitä huolimatta, että Salpalinja on ”kiveen hakattu”, uuttakin yritetään reitteihin ujuttaa. Tarjontaa ensi kesänä on neljällä erilaisella reitillä.

Ennakkoon mielenkiintoisin uutuus ja reitti tullee olemaan Laatuaikaa linjalla –reitti. Se on pari vuotta vaelluksella oppaana olleen haminalaisen Sami Forsströmin idea. Hän sen myös reittipäällikkönä tulee toteuttamaan. Apuna on luonnollisesti riittävä määrä asiansa osaavia oppaita.

Laatuaikaa linjalla –reitin ajatus on, että linnoitusta esitellään lapsille ja nuorille yhdessä heille läheisen aikuisen tai aikuisten kanssa. Lasten alaikärajaksi on kaavailtu noin seitsemää vuotta. Heidän huoltajakseen, tukijakseen ja vaelluskumppaniksi voi lähteä mukaan, äiti, isä, isoäiti, isoisä, kummi, kuka tahansa lapsen luottoaikuinen tai he kaikki.

Lapselle linnoituksessa liikkuminen on todennäköisesti enemmän seikkailua ja leikkiä kuin linnoitustiedon omaksumista. Mukana oleva tuttu aikuinen luo läsnäolollaan turvallisuutta. Samalla tämä aikuinen tulee olleeksi lapselle tai nuorelle tietopankkina niihin moninaisiin jälkeenpäin esiin nouseviin kysymyksiin, joita eittämättä tulee. Tällä tavalla viikonlopun kokemus voidaan kerrata moneen kertaan jälkeenpäin ja yhdessä eletty laatuaika jatkuu ja jatkuu.

Yö teltassa voi olla monelle lapselle, mutta myös nykyaikuiselle ainulaatuinen kokemus. Laatuaikaa linjalla –reitin kävelyosuuksien pituus ja opastus sovitetaan luonnollisesti kulloisenkin ryhmän mukaan.

Reitti tarjonnee myös aikaisemmin vaellukselle, kenties montakin kertaa osallistuneille oivallisen uuden motivaation lähteä mukaan: siirtää hieno kokemus ja elämys myös omalle jälkipolvelle. Samalla tulee annetuksi lapsille tärkeää maanpuolustuksellista ja isänmaallista kasvatusta. Aikanaan hekin sitten huomaavat, että kaikki hyvä mikä ympärillämme on, ei olekaan itsestään selvyys.

Tarkempi kuvaus uutuudesta kuin muistakin ensi kesän reiteistä tulee syksyn mittaan näkyviin www.salpavaellus.net –sivustolle.

Salpavaelluksen ohjelmaan takavuosina monta kertaa kuulunut polkupyöräreitti on taas ensi kesänä mukana. Se mahdollistaa Salpalinjaan tutustumisen laajemmalla alueella ja uusiin kohteisiin tutustumisen. Uskoisin, että reittipäällikkö Hannu Lavonen kokemuksellaan ja asiantuntemuksellaan käyttää pyöräilijöitä pääaseman kohteiden ohella Vaalimaan oikaisuasemassa ja todennäköisesti talvisodan aikaisen Luumäen linjan vähemmän tunnetuissa kohteissa Virolahdella ja Miehikkälässä.

Yhden yön yli kestävä polkupyöräreitti on avoin kaikille. Erityisesti sitä suositellaan rauhanturvaajille. Vuonna 1964 suomalaisen rauhanturvaajat herättivät maailmanlaajuista huomiota Kyproksella polkupyörämarsseineen. Puolustusvoimat on luvannut pitempimatkalaisille rauhanturvaajille 30 polkupyörää lainaksi. Pääsääntö on, että vaeltajat ottavat mukaansa oman tutun ja luotettavan ”fillarin”, joka ei sorateitä ja mahdollisesti metsäpolkujen juurenniskoja pelästy.

20. juhlavaelluksen ajallisesti pisin reitti on kaksi telttayötä käsittävä reitti Virolahden suunnasta Miehikkälään. Reittipäällikkö Erkki Rikkolalla on mielessä varmasti monta ennen koluamatonta korsua ja kohdetta.

Luumäen linnoitteiden entistä tarkempi tutkiminen on pohjoisen suunnasta Miehikkälään vaeltavien tavoitteena. Kari Tahvanaisen johdolla Luumäen linnoitteet -reitti joutunee ymmärrettävästi turvautumaan muita reittejä enemmin heittokuljetuksiin, jotta aikaa jää uusien asioiden esittelemiseen. Reitti viettää myös yhden yön telttamajoituksessa.

Kaikki reitit päättyvät sunnuntaina 30.6.2013 klo 13. Salpalinja-museon pihassa alkavaan maanpuolustusjuhlaan.

*****
Tuosta Laatuaikaa linjalla -reitistä juolahti mieleen äsken toiverikkaana kysyä nuorimmalta pojaltani, jonka kanssa olin Hanellin teräsbetonikorsussa yötä vajaat 20 vuotta sitten, että mitä hän siitä laatuajasta muistaa. Vastaus: Makkaraa oli, mutta ei yhtään sinappia! Eli se siitä isänmaallisuuskasvatuksesta!
*****
Toinen ihan eri asiaan liittyvä juttu sattui perjantaina Tallinnan laivalla kotiin tullessa. Kiinnitin huomiota nuoren rokkibändin nuoreen vetäjään, jonka johtamistyyli, vaikken musiikista niin pitänytkään, oli minusta esimerkillistä ja selvää johtamista. Se sai minut häneltä kysymään pelonsekaisin tuntein, ettet vaan ole sivari? En, olen alikersantti! Minun matkani oli pelastettu!