Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Pohdintaa vuodelta 1994

Aikanaan Etelä-Saimaata paikallisena aluetoimittajana ja kirjeenvaihtajana liki 20 vuotta palveltuani tuli kirjoitettua kaikenlaista, asiaa ja asian vierestä. Vajaan kahden viikon takaiseen matkailublogiini ja osin itsenäisyyspäivään liittyen kopioin tähän sanasta sanaan Etelä-Saimaassa perjantaina 22.7.1994 otsikolla ”Toiminta-ajatus toteutuu”  julkaistun pakinani. Se on ajoitettu samalle päivälle jolloin ensimmäinen Salpavaellus alkoi. Vaellus oli sisällytetty osaksi Miehikkälän silloista suurtapahtumaa pelimannipäiviä. Molemmat ovat yhä hengissä. Siis:

”Miehikkälän kunnan kehittämiseen tähtäävässä toiminta-ajatuksessa mainitaan sanat pelimannipäivät ja Salpalinja. Juuri nyt on niiden toteuttamisen aika ja erityisen vahvasti onkin.

Pelimannipäivien rakentaminen hyvässä yhteistyössä kuntaorganisaation ja ennen kaikkea miehikkäläläisen talkooväen kanssa on kiihkeimmillään. Korkeatasoinen ja nimenomaan Salpa-teemaan nojaava ohjelma ei voi olla purematta. Sääennusteetkin ovat suosiollisia.

Salpa-aseman juhlavuoden kunniaksi osana puolustusvoimien rakentamaa Salpa 94 -juhlasarjaa Miehikkälää liippaa myös Salpavaellus. Tässä valtakunnallisessa tutustumisvaelluksessa ovat takana parhaat voimat Luumäeltä, Ylämaalta, Miehikkälästä ja Virolahdelta. Peräti hieman päälle 200 vaeltajaa ympäri maan samoaa juuri näiden kuntien alueella.

Siinä missä Salpa-asema puhkoo kunta- ja maakuntarajoja, samalla tavalla alueen ihmisten ja tässä tapauksessa erityisesti reserviläisjärjestöjen maanpuolustushenki voittaa nurkkakuntaisuuden. Neljän pitäjän ihmiset ovat täysillä mukana. 50 vuoden takainen suururakka ei luonnollisesti voi ollakaan kenenkään yksinoikeus.

Vaellustapahtumalle ja myös pelimannipäiville on kunniaksi, että syksyllä puolustusvoimien komentajan virkaan astuva kenraaliluutnantti Gustav Hägglund on läsnä kummassakin tapahtumassa. Hän on toki myös Lappeenrannassa Salpa-pääjuhlassa sunnuntaina. Tälle, näin uskon, erityisesti veteraanit, vaeltajat ja reserviläiset antavat suuren arvon.

Myös aina Miehikkälä-mielinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen sekä läänin siviili- ja sotilasjohto osallistuvat pikkupitäjän tapahtumiin.

* * *
Salpa-aiheen ohella pelimannipäivien toisena teemana on kansallinen kulttuuri ja kotiseututyö.

Sattumaa vai mitä, mutta teemapari ei voi olla paremmin yhteen osuva. Ilman omaleimaista kansallista kulttuuria ei ole puolustettavaa. Ja ilman kansan maanpuolustustahtoa ja -koneistoa esimerkiksi juuri 50 vuotta sitten ei suomalaisuuttamme olisi kyetty säilyttämään. Vasta nyt heräisimme kaipailemaan sitä, mikä on nyt liiankin itsestään selvää.

Itse olen jotain tällaista aikaisemminkin ajatellut, mutta näin keski-iässä ja ihan viime aikoina asia on lopullisesti kirkastunut. Emme juhli ja kunnioita sotiemme veteraaneja ja silloin maata ansiokkaasti puolustaneita ihmisiä koskaan liikaa.

Salpa 94 -tapahtumasarja vaelluksineen ja pelimannipäivineen kaikkineen on erityisen onnistunut ratkaisu, myös ajoituksellisesti. Tästäkin on kiittäminen juhlasarjan järjestämisestä jo 1990 käskyn antanutta silloista Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajaa – Gustav Hägglundia.

* * *
Vielä vähän Salpa-aseman matkailukäytöstä. Miehikkälä, Virolahti ja Ylämaa ovat jo vuosia hyödyntäneet Salpalinjan laitteistoa parhaansa mukaan. Virolahden bunkkerialue on näistä sijainniltaan valtatie seitsemän varressa ehdottomasti paras. Miehikkälän ja Ylämaan kohteisiin pitää jo tulla varta vasten.

Piipahdin tiistaina vilkaisemassa Luumäella valtatie kuuden varressa sotaväen Salpa-juhlan kunniaksi kunnostamia ja esittelemiä korsuja, estekiviä ja panssariestekaivantoja. Mahtava paikka, kuten Salpalinja muuallakin. Jo muutamassa päivässä kohteeseen on tutustunut tuhatkunta ihmistä.

Mutta sunnuntain jälkeen korsujen ovet suljetaan. Paikalla (siis Luumäellä kirj. lisäys) tapaamani puolustusvoimien edustaja heittikin kysymyksen: eikö Miehikkälässä tai Ylämaalla olisi halukkuutta vuokrata alue matkailusammoksi? Tuhannen taalan paikka, vain kyltti puuttuu!”

Terho Ahonen
Miehikkälä

Tuohon Hägglundin käskyyn 1990 liittyy pieni epävarmuus. Silloisen läänin esikuntapäällikön tai vast. mukaan kenraali kysyi, kun juhlamenovalmistelut olivat käynnissä: olenko näin käskenyt? Hänen piikkinsä asia joka tapauksessa meni. Se, että miksi ei juhlittu 1990, kun Salpalinjan rakentamistöiden alkamisesta oli kulunut 50 vuotta, on kysymys, johon ei liene kuin yksi vastaus: silloin ei vielä tohdittu. Neuvostoliitto luhistui vasta vuoden 1991 lopulla.

Ei kommentteja: