Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Suomella ei ollut vaihtoehtoa

Olin 8.12.2013 kuuntelemassa Virolahden Harjussa Kohti Salpalinjaa –luentosarjassa evl evp Aimo Kiukkaan esitystä talvisodasta ja siihen johtaneista syistä. Erinomainen kaksituntinen!

Pieni yllätys minulle oli, kun hän alussa kertoi käyttävänsä ensimmäisen tunnin talvisodan syiden taustoittamiseen. Hyvä että käytti. Hän aloitti niinkin kaukaa kuin Tarton rauhasta saakka.

Suomen ja Neuvostoliiton välejä hiersivät raja- ja turvallisuuskysymykset siis käytännöllisesti katsoen Suomen itsenäistymisestä lähtien. Kaikenlaisia neuvotteluja käytiin, muun muassa 1922 syntyi rajarauha, kymmenen vuotta myöhemmin jopa hyökkäämättömyyssopimus, ilman mitään merkitystä. Suomi pyrki etsimään tukea myös ulkomailta, mutta jäi aina yksin.

Suomen orastava kanssakäyminen ”fasistisen” Saksan kanssa 1930-luvulla oli NL:lle myrkkyä. Se ilmaisikin sen sanoin, että jos Suomen ja Saksan yhteistyö näyttää vähänkään sodalta, NL ei jää sitä omalle puolelle rajaa odottamaan. Neuvostoliitossa oli jo1930-luvun alussa luotu suunnitelma kuukauden sodasta, siis Suomen valtaamisesta.

1930-luvun lopun alueluovutusvaatimukset Leningradin turvaksi ja provokaatio Mainilan laukauksista olivat kulissia yhtä kaikki. Taustalla oli Neuvostoliiton yksiselitteinen tavoite vuosina 1938-39 pyyhkiä Suomi Euroopan kartalta. Suomen valtaaminen oli Neuvostoliiton valmistautumista sotaan Saksaa vastaan.

Kun Suomi ei taipunut NL:n vaatimuksien edessä, sota oli väistämätön. Kuukauden sodan piti huipentua jo 21.12.1939 puna-armeijan paraatiin Helsingissä Isä aurinkoisen, Josif Stalinin syntymäpäivälahjana. Talvisota kesti 105 päivää. Raja siirtyi, mutta Suomi säilyi.

En käy erittelemään niitä syitä, miksi huikean mies- ja vielä suuremman aseylivoiman edessä Suomi säilytti itsenäisyytensä. No ehkä sen verran selitystä, että suomalaisilla sotilailla oli taito, tahto ja kovaan talveen sopivat henkilökohtaiset varusteet, kun vastapuolella ei ollut mitään niistä!

Näin siis joitakin poimintoja otettuna eilisestä esitelmästä. Esityksestä voi vetää vain yhden ja ainoan johtopäätöksen: Suomella ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin taistella itsenäisyytensä puolesta.

Edellä kerrottuun perustuen oli myös erittäin johdonmukaista, että Suomi aloitti heti Moskovan rauhan 13.3.1940 jälkeen valmistautumisen uuteen sotaan tekemällä nopeasti päätöksen itärajan linnoittamisesta! Oli täysin selvää, että supervalta ei loputtomiin nieleksi kolhittua ylpeyttään, kun se saattaa tavoitteensa loppuun. Neuvostoliitto ”päivitti” Suomen valtaamissuunnitelmansa ajan tasalle hyvin pian, muutamassa kuukaudessa. Se ei kuitenkaan voinut lähteä sitä heti toteuttamaan; ensin oli saatava puna-armeija uuteen iskuun. Se veisi aikansa.

Pääosin välirauhan aikana rakennettu Salpalinja oli selkeä viesti itänaapurille suomalaisten maanpuolustustahdosta. Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Se on suomalaisten puolustustahdon symboli edelleen.

Ei kommentteja: