21. Salpavaellus on käsillä viikko jälkeen juhannuksen. www.salpavaellus.net -laskuri näyttää tätä kirjoitettaessa, että
perjantai-iltana alkavan avausreitin alkuun on seitsemän päivää ja 14 tuntia!
Osanottajia on ilmoittautunut epävirallisen laskennan mukaan 190 henkeä, voi
olla jopa hieman yli kuin ali.
Kun ensimmäinen Salpavaellus patikoitiin heinäkuussa 1994,
sille osallistui 205 vaeltajaa. Alkuinnostus oli suuri ja sen koommin ei ole
päästy jalkapatikkakyydissä samaan. Nyt minua himottaisi saada houkuteltua /
vedettyä mukaan vielä noin parikymmentä vaeltajaa jälki-ilmoittautuneena.
Nimittäin, kun nytkin on mukana seitsemän traktorimiestä
muistuttamassa puolustusvoimien 1960-70 –lukujen joukkojen
kuljetuskalustoreservistä, maataloustraktoreista, niin ne poislukien
tarvittaisiin ennätykseen vielä siis se parikymmentä henkeä. Vaelluksella on
ollut ainakin kerran 2000-luvun alussa reilusti yli 200 osanottajan, mutta silloin on ollut useita reittejä eri
menopeleillä. Silloisen vaellusjohtaja Reino Pietikäisen määriin ei nyt
pystytä, mutta patikoitsijaenkka olisi mahdollista.
Miksikö pitäisi päästää uusiin lukuihin? Siksi että ennätys on aina uutinen ja se ruokkisi
tulevia vaelluksia ja veisi Salpalinja-asiaa yhä paremmin eteenpäin.
Kirjoitin tänään facebookin Salpavaeltajat-ryhmässä näin:
”Salpavaelluksen suosio on nosteessa. Kun
vuonna 2009 tuskailtiin noin 65 urhoollisen ja uskollisen vaeltajan kanssa,
että tuleekohan tästä enää mitään, niin sen jälkeen suunta on kääntynyt
iloiseksi tekemisen meiningiksi. Kova työ ja usko asiaan tuottaa tulosta.
Taistelu ihmisten vapaa-ajasta on kovaa. Jotta kaikki hyvät Suomen
kesätapahtumat saisivat arvoisensa huomion ja tarpeeksi yleisöä ja osanottajia,
Suomen kesän pitäisi olla varovaisesti arvioiden noin kymmenen vuoden pituinen.
Kun ei ole, siihen nähden Salpavaellus on pitänyt erinomaisesti pintansa
tapahtumien suosion aaltoliikkeessä.”
Osanottoennätykseen pääseminen näinä kovina ja kovasti
kilpailtuina aikoina olisi aika temppu. Joka tapauksessa lähelle päästään ja jo
siitä ainakin minä olen iloinen.
* * * * *
Ja sitten otsikon toiseen osaan – kovaan huutoon.
Tämän kirjoittaja, tietääkseni maailman ainoa
Salpalinja-blogisti, on Salpavaelluksen päättävässä maanpuolustusjuhlassa
paljon haltijana muutaman minuutin ajan ohjelman loppupuolella. Silloin
nimittäin myydään huutokaupalla Salpalinja-opas Heikki Savolaisen
veistämät komeat portinpylväät. Minä olen meklarina, en ole muuten koskaan ennen
ollut!
Paljon haltijana olen Heikin toivomuksesta siksi, että
pylväistä saatava tuotto menee lyhentämättömänä sotiemme veteraanien hyväksi
Luumäellä, Miehikkälässä ja Virolahdella. Mitä enemmän kivillä saataisiin, sen
suurempi olisi apu paikallisille todellisille maanpuolustajille, Suomen ja sen
yhteiskuntajärjestelmän pelastajille. He eivät enää hirveän monta vuotta apua
tarvitse, mutta sitäkin tärkeämpää se heille on. Siksi tavoittelemme
portinpylväillä mahdollisimman isoa summaa jaettavaksi.
Minä odotan siis sitä ”kovaa huutoa”, sitä viimeistä huutoa,
ennen kuin kopautan vasaralla kolmannen kerran. Sen viimeisen huudon toivomme
olevan nelinumeroisen luvun, joka ei ala ainakaan ykkösellä!
Huutokauppaehdoissa pidätämme oikeuden olla hyväksymättä parasta tarjousta, jos
se jää nähtyyn vaivaan nähden liian alhaiseksi. Palataan asiaan sitten vuoden
päästä, jos silloin todellisia pylväiden tarvitsijoita ja rahamiehiä olisi
paikalla enemmän. Uskon ja toivon, että Salpalinja-museon pihalla sunnuntaina
29.6.2014 noin kello 13.50 kuullaan todella komea huuto ja pylväät saavat
silloin uuden omistajan!
Hyvää juhannusta! Pysykää hengissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti