Käsiporalla reikää kiveen 10-20 cm tunnissa ja enemmänkin?

Salpalinjan rakentamisessa käsiporausta käytettiin enimmäkseen estekivien kiilareikien tekemiseen. Paineilmaporakoneilla näkee näitä reikiä myös tehdyn, mutta todennäköisesti käsiporin selvästi enemmän. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että poraustarvetta on Salpalinjassa ollut enemmän, mihin konekapasiteetti on riittänyt. Käsiporaus on linnoitustyövaiheista parhaiten soveltunut juuri estekivien lohkomisessa kiilareikien tekoon.

Salpalinja-kirjallisuudesta ei ole ainakaan minun silmiini osunut tietoja käsiporauksesta, ei sen paremmin menetelmästä kuin tehostakaan. Itselläni jonkinlainen käsitys kiviporauksesta on, kun pappavainaa joskus lapsuudessani kilkutti reikiä peltokiviin ja minä olin ainakin katsomassa hidasta touhua, ellen jopa ollut poranpitäjänäkin.

Salpalinja-opas Hannu Lavonen on onnistunut hankkimaan E. Hanellin kirjoittaman ja vuonna 1923 julkaistun Hävitystyöt-kirjan. Se on Puolustusministeriön taisteluvälineosaston julkaisu. Hannu lähetti minulle otteen kirjasta koskien kallion louhimista. Käsiporauksen osalta voi melkoisella varmuudella sanoa, että ohjeet ovat olleet toimivia myös Salpalinjan rakentamisen aikana.

Lainaan suoraan kirjan tekstiä. Otsikon Kallion louhiminen alla lukee tarkalleen näin:

”Tämän laatuisissa töissä on pääasia saada kalliosta irti kappaleita, jotka sitten miesvoimalla voidaan siirtää pois paikalta. Tähän tarkoitukseen käytetään parhaiten porareikiin sijoitettuja pieniä panoksia. Meillä eniten käytetyt kiviporat ovat läpimitaltaan 18 – 35 mm. Porareijän suuruutta määrättäessä on otettava huomioon panoksen suuruus.

Porareijän valmistamiseen tarvitaan kaksi miestä. Toinen lyö moukarilla poraan ja toinen johtaa (”syöttää”) poraa nostaen sitä hiukan joka iskun jälkeen ja samalla kiertäen sitä noin 1/6 – 1/8 kierrosta. Työ aletaan kevyellä moukarilla ja lyhyellä poralla. Kun on päästy syvemmälle, käytetään yhä pitempiä poria ja raskaampaa moukaria. Poran kulumisen estämiseksi kaadetaan porareikään vettä. Jottei poraa pitelevän miehen silmille räiskyisi vettä, on poranreijän suulle poran ympärille käärittävä riepuja tai kuusen havuista tehty rengas.

Porareikään muodostunut kivijauhe on aika ajoin poistettava ja tehdään tämä mukavimmin viistoon leikatun kaasuputken avulla. Myöskin voidaan jauhe poistaa veden ja puukepin avulla siten, että porareikään kaadetaan vettä, jonka jälkeen siihen pistetään keppi, joka nopealla liikkeellä vedetään ulos, jolloin vesi ja siihen sekoittunut kivijauho poistuvat reijästä.

Kuluneet porat ovat teroitettavat ja uudelleen karaistavat. Siksi täytyy suurempia poraustöitä suoritettaessa olla käytettävänä kenttäahjo tarpeellisine välineineen.

Kovaan kallioon poraa kaksi miestä 1 tunnissa 30 mm reijän noin 10 cm syvyydelle, pehmeässä kivessä noin 20 cm syvyydelle. Suurin porareijän syvyys kenttäoloissa on noin 75 cm.”

Tuo viimeinen lainattu kappale kertoo paljon. Eli estekivien yhden keskimäärin 10 sentin syvyisen kiilaporauksen tekoon kovaan kiveen on kahdelta mieheltä mennyt tunti aikaa. Riippuen reikien tiheydestä, läpimitasta ja syvyydestä  sekä kiven korkeudesta kiilaporauksia on estekiveä kohti ehkä 5-8, jopa kymmenenkin kappaletta. Yhden estekiven irrottamiseen tarvittavien kiilareikien poraamiseen meni siis karkeasti sanoen kaksi miestyöpäivää! Oma arvioni on, että porausnopeus ei välttämättä paljon muutu sen mukaan, onko poran paksuus 18 mm tai 30 mm. (Asiantuntijat korjatkaa, jos olen väärässä.)

Salpalinjassa kalliosta louhittuja ja paloiteltuja estekiviä on 350 000 – 400 000 kappaletta!

Huh huh!

JK: Facebookin Salpavaeltajat ryhmässä www.facebook.com/groups/127742510603002/
Harri Ukkonen toi ansiokkaasti esiin hieman kehittyneempää käsiporaustietoutta vuodelta 1939. Jos olet kirjautunut facebookin, käy lukemassa sieltä. Suurin ero on poraustuotoksessa. Vuoden 1939 kirjassa yksi mies tekisi 25 millin reikää graniittiin 40 cm tunnissa. Se on nelinkertainen määrä vuoden 1923 tehoon! Suuntaa nämä oopukset joka tapauksessa antavat; kivipora ei painu kiveen kuin kuuma naskali voihin!

JK. Laitetaanpa vielä yksi taulukko käsiporauksen tehosta, teksti on kirjasta:

Maatalouden räjäytystyöt

Harno - Pakkanen

Pellervo-Seura

v 1946 Yhteispaino Osakeyhtiö Helsinki

JK Vielä tuli uusi tieto tänään 9.1.2017. Hannu Lavonen jututti 1940-luvun lopulla maantietöissä ollutta kivimiestä Miehikkälässä. Häneltä Hannu sai ratkaisun, miten käsiporauksessa käytetty vesi pysyi talvella sulana. Vastaus oli yksinkertainen: "Haettiin kaupasta suolaa". Se liukeni veteen pakkasella ja vesi säilyi juoksevana. Kahden miehen poraussaavutus noin 20 millin reiänteossa oli tuolloin noin neljä metriä, kaksi metriä mieheen päivässä! Se on linjassa edellä olevan taulukon kanssa.

TERHO AHONEN

Tässä muutama kuva kiilaporauksista, jokaisen estekiven yhdestä kulmasta nämä löytyvät, reikien väli, syvyys ja läpimitta vaihtelevat. Kuva myös kivikiiloista valmiina tiukattaviksi. Klikkaa kuvia isommaksi.