Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Salpalinjan hävittämislaskelma 1946!

Salpalinjan hävittämisen kustannuksista oli Suomessa tehty laskelma vuonna 1946, oma-aloitteisesti ilman sotilaspoliittisiä syitä! Laskelman kustannukset olivat olleet 18.10.1946 asiasta pidetyn kokouksen pöytäkirjan liitteen mukaan runsaat 963 miljoonaa markkaa. Salpalinjan rakentamiskustannuksina sota-ajan rahassa on pidetty 2 500 miljoonaa markkaa. Vuoden 1941 miljoona oli vuonna 1946 noin 3,2 miljoonaa markkaa erään netistä löytämäni rahanarvolaskurin mukaan.

Hämmästyttävää laskelmassa ei ole niinkään sen rahanarvon inflaatiovaikutuskin huomioiden hävittämisen korkea hinta, vaan ennen kaikkea se, että laskelma oli jollakin verukkeella yleensä tehty!

Asian nosti 8.10.2017 esiin Miehikkälässä Salpalinja-museo 30 vuotta –seminaarissa koko seminaariannin suurimpana uutisena tutkija John Lagerstedt. Hän tekee väitöskirjaa Salpalinjasta kylmän sodan aikana.


Lagerstedt arvioi laskelman olevan jonkinlainen selvitys maanomistajien Salpalinjan haittoista esittämille vaatimuksille, jotta tiedettäisiin minkälaisia kustannuksia syntyisi, jos valtio linnoituksen hävittäisi.

Tutkija ei voi hävittämislaskelman laatimisen syitä spekuloida, mutta blogisti voi.

Tämän blogin kirjoittaja esitystä suurella mielenkiinnolla kuunnellessaan luki rivien välistä, että jos näin oli, laskelmalla tuotiin päättäjille esiin näkökulma, että korvausten maksaminen haitoista on yhteiskunnalle halvempi riesa kuin hävittää koko hoito. Tästä seurannee se tärkein syy laskelmalle. Sen avulla saatiin hyvä syy pitää Salpalinja itärajalla toimintakuntoisena mahdollisia puolustustarpeita varten.

Vaikka 18.10.1946 päivätyn korkea-arvoisen kenraalikunnan pitämän kokouspöytäkirjan mukaan korostetaan, etten sanoisi jopa ylikorostetaan asiakäsittelyn oma-aloitteisuutta, ”Sotilaspoliittiset syyt eivät ole kokousta aiheuttaneet”, rohkenen epäillä toista. Valvontakomissio oli tuolloin maassa ja vielä voimainsa tunnossa. Ehkäpä paperi tehtiin sittenkin tarvittaessa osoittamaan valvontakomissiolle, että rauhan tultua maahan, Suomen armeija valmistautui hävittämään ”tarpeettomaksi” osoittautuneen Salpalinjan itärajaltaan. Se oli siis kuitenkin myös ulkopoliittinen laskelma. Näin kenties ajateltiin saatavan NL lykkäämään mahdollista miehitysaiettaan siihen kunnes Salpalinja oli purettu! Asekätkentähän oli osoittanut, että Suomi ei ihan vähällä käsiään pystyyn nosta.

Nyt täytyy tähän hengenvetoon tuoda esiin myös esitelmöitsijän loppuyhteenveto kylmän sodan ajasta. Siteeraan sitä muistiinpanojeni (epä)tarkkuudella.

- Täytyy antaa arvo Suomen kylmän sodan aikaiselle niin poliittisen kuin sotilaallisen johdon viisaudelle. Kun Suomi oli ahtaalla, he ovat osanneet hoitaa asiat fiksusti kieli keskellä suuta ehkäistessään Neuvostoliiton vaikuttamistoimia. On helppo arvostella rähmällään olosta tietämättä todellista painetta, Lagerstedt sanoi.

Palatakseni vielä tuohon 18.10.1946 pääesikunnassa pidetyyn  ”Salpa-asemaa koskevaan selostus- ja neuvottelutilaisuuteen”. Se kutsuttiin koolle eversti Bonsdorffin toivomuksesta,  joka esitteli AKE:ssa laaditun muistion, jonka avulla luotiin sen hetkistä yleiskuvaa Salpa-asemasta.

Keskustelussa kenraalimajuri Karhu vakuutti edelleen, että Salpa-aseman hävittämistä ei ole ulkopuolelta määrätty ja tuskinpa sellaista määräystä tuleekaan. Silti hän piti koko kysymyksenasettelua outona.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Aarne Sihvo sanoi yksikantaan, että Salpa-aseman kehittäminen ei tule kysymykseen.

Tähän eversti Bonsdorff vastasi, että sitä ei ole tehtykään. On vain hoidettu jo olemassa olevia kestolaitteita ja purettu kenttälaitteita.

Kenraalimajuri Karhu totesi puheenvuorossaan, että varsinkin maanviljelyksen tieltä nopeasti lahoavat kenttälaitteet saa purkaa. Yksityiskohtana hän mainitsee, että patojen sulkuhirret saa myydä. Pilaantumisen, ilkivallan ja anastamisen estämiseksi kestolaitteista irtisaatavat laitteet tulee evakuoida keskusvarikoihin.

Liitän tähän perään vielä taulukon, josta selviää mielenkiintoisella tavalla erilaisten laitteiden ja rakenteiden määrät tuolloin 1946 ja niiden purkukustannus. Huomasin alkuperäisen taulukon laskennassa laskuvirheen panssarikaivantosarakkeessa. Korjasin yhteisluvun myös tekstiin.

Klikkaa taulukkoa isommaksi.

TERHO AHONEN




1 kommentti:

Juha Kilpeläinen kirjoitti...

Valvontakomissionyhteyshenkilönä mainitaan pioneeriasiakirjassa eversti Karhu että olisiko kuitenkin sama henkilö kyseessä ja siksi pätevä kommentoimaan Valvontakomission pyyntöjä ja määräyksiä.