Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Julkisuutta ehkä enemmän kuin koskaan


Salpalinja sai kuluneella viikolla julkista näkyvyyttä ehkä enemmän kuin se on koskaan yhdestä siihen liittyvästä asiasta saanut.

Tämä siltikin, että valtionvarainministeriön kutsu tiedotusvälineille ei mitä ilmeisemmin koskenut kuin osaa  Kaakkois-Suomen, Salpalinjan vahvimman osan mediaa. Ainakaan Kymen Sanomat, samalla kai koko konserni (Kouvolan Sanomat, Etelä-Saimaa, Itä-Savo ja Länsi-Savo) eikä Salpalinjaan aina ilolla tarttuva Kaakonkulmakaan saanut kutsua Miehikkälässä järjestettyyn tiedotustilaisuuteen! No, ne paikkasivat tilanteen omilla tavoillaan!

Olen moneen kertaan manannut tässä blogissa Salpalinjan heikkoa näkyvyyttä mediassa, olisi se sitten juhlavuosia, kirjan tai elokuvan julkistamista yms. Nyt tuli näkyvyyttä aina länsirannikkoa ja Pohjois-Suomen myöten. Ja voi olla, että juttua poikii vielä myöhemminkin. Hyvä!

Minun mielestäni kaikki julkisuus Salpalinjasta on hyvää julkisuutta, niin kauan kuin viimeinenkin suomalainen tuntee ja tietää sanan Salpalinja. Kun Salpalinja käsitteenä on saatu iskostettua suomalaisten tietoisuuteen, voidaan pikkuhiljaa alkaa jakaamaan tietoa kohdennetummin, hyvässä ja pahassa. Se kumpaa mikäkin asia on, on jo sitten enemmän ja vähemmän mielipide- ja asennekysymys.

Se mistä minä kannan huolta, on se että veteraanisukupolvemme rakentama ja tuottama Salpalinjan perintö maanpuolustustahdon symbolina ja kansallisomaisuutena säilyisi muistuttamassa tulevia suomalaisia sukupolvia hamaan tulevaisuuteen maanpuolustuksen tärkeydestä! Salpalinjan rakenteet, teräsbetonikorsut, luolat ja estekivetkin säilyvät luultavasti pidempään kuin Suomessa koskaan on asukkaita!

Muuten olen sitä mieltä, että valtio olisi voinut pitää maanomistajien rasitteina olleet ja vielä vähän aikaa olevat  korsunsa edelleen omistuksessaan ja hallinnassaan. Se ei välttämättä vaikeuttaisi uusien Salpalinja-aktiivien matkailu- tai virkistystoimintaa, sillä onhan tähänkin saakka valtio antanut ne käyttöön maanomistajan kanssa tehdyin sopimuksin.

No kuuliaisena kansalaisena ei minulla ole tietenkään mitään muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa valtion viisaudessaan tekemään päätöstä. Yksityistä omistusoikeutta on pitänyt kunnioittaa tähänkin saakka ja niin tehdään vastakin. Osa linnoituslaitteiden tulevista omistajista suhtautuu Salpalinjan esittelyyn edelleen myönteisesti ja osa tekee yksityisomaisuudellaan mitä haluaa huomioiden mahdolliset Museoviraston suojeluvaatimukset!

Tässä yksi esimerkki kuluneen viikon mediajulkisuudesta, Kaleva 25.4.2018!
Etteikö Salpalinjalla ole muka valtakunnallista puolustuksellista merkitystä Suomessa?


Tähän loppuun laitan vielä kaksi huomiota valtionvarainministeriön 23.4. 2018 Miehikkälässä pitämästä Salpalinjan rakenteiden luovuttamista maanomistajille koskevasta tiedotustilaisuudesta:

1. Museoviraston edustaja, osastonjohtaja Mikko Härö sanoi, että Salpalinjan matkailullinen arvo on ollut pimennossa. Salpalinja on hänen mukaansa lajissaan omaperäinen koko maailmassa ja siksi sillä on hyvät mahdollisuudet menestyä matkailukohteena. Salpalinjan perinneyhdistys on esittänyt Salpalinjan ottamista UNESCON yhdeksi maailman perintökohteeksi!

2. Salpalinjan rakenteiden omistussuhteista, missä ja mitä kukakin omistaa, valtio vai maanomistaja, ei ole oikeastaan kukaan Suomessa tiennyt ennenkuin Senaatti-kiinteistöt alkoi vuonna 2016 asiaa selvittämään. Edellinen palautuslaki on 50 vuoden takaa. On hyvin todennäköistä että esimerkiksi kevyen luokan linnoitteiksi luettuja imubetoni- eli pallokorsuja (Salpalinjassa 257 kpl) harva maanomistaja on tiennyt omaksi omaisuudekseen vuoden 1968 palautelain toimitusten jälkeen. Sama koskee kiviesteitä, ne ovat olleet vapaasti siirrettävissä!

Toivottavasti tämä ei nyt sitten vuosien perästä aiheuta erityistä kiinteistökaupallista vilskettä Salpalinjalla, ainakaan tyyliin myydään järeä kk- ja 20 miehen majoituskorsu (betonia seinissä ja katossa 560 kuutiometriä) poissiirrettynä! Nimittäin se on todennäköisesti suojelun vastaista; suojellut linnoituslaitteet on pidettävä alkuperäisessä asussaan ja se tarkoittanee myös alkuperäistä rakennuspaikkaa!

Niin sanottuja Salpalinjan suojeltavia huippukohteita Museovirasto on listannut 45 aluekokonaisuutta ja niissä 94 erilliskohdetta, valtaosa järeitä teräsbetonikorsuja.

Lista suojeltavista alueista löytyy täältä: http://vm.fi/documents/10623/2608187/Salpalinjan_merkitt%C3%A4vimm%C3%A4t_kohteet/cbffc6ac-7982-4713-bf7e-72b47af4ab4b/Salpalinjan_merkitt%C3%A4vimm%C3%A4t_kohteet.pdf

TERHO AHONEN



1 kommentti:

Juha Kilpeläinen kirjoitti...

Matkailullinen arvo pimennossa? Ilmeisesti museovirasto alkaa rakentaa ja kustantaa infraa matkailupalveluille Salpalinjan huippukohteissaan?? Mitenkään muuten pimennosta esiintuloa on vaikea ymmärtää. Korsuihin tutustumisen osalta, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Saa nähdä monelle korsulle lohkotaan tontti ja laitetaan myyntiin. Kohtuuhintaan sellaisen voisi ostaakin ja kauppahinnan ollessa kohtuullinen, ei korsun kiinteistöverokaan jatkossa nouse mahdottoman suureksi. Sehän menee luonnollisesti kauppahinnan mukaan jatkossa.