Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenvuoro Miehikkälässä

Salpalinjan perinneyhdistyksen puheenjohtaja yleisesikuntaeversti Teppo Lahti.
KOMMENTTIPUHEENVUORO VALTIONVARAINMINISTERIÖN SALPALINJAN LUOVUTTAMISEEN LIITTYVÄSSÄ TIEDOTUSTILAISUUDESSA 23.4.2018 MIEHIKKÄLÄN SALPALINJA-MUSEOLLA

Salpalinja on osoitus Suomen kansan maanpuolustustahdosta ja halusta säilyttää Itsenäinen Suomi. Linjalla oli parhaimmillaan keväällä 1941 35 000 rakentajaa, joita muonitti 2000 Lottaa. Ei myöskään pidä unohtaa kotirintaman miehiä ja naisia, jotka toiminnallaan tukivat tämän mahtavan monumentin rakentamista. Ruotsin kalustollinen ja rahallinen apu oli hyvin merkittävä. Ruotsalaiset aloittivat Salpalinjan rakentamisen painopistesuunnassa Suomenlahti – Säkäjärvi alueella. Myös Norjasta lähetettiin osasto rakentamaan linjaa, mutta he joutuivat nopeasti palaamaan puolustamaan kotimaataan saksalaisten hyökättyä maahan. 

Salpalinjan rakentaminen oli koko kansan asia. Poliittinen johto rahoitti auliisti linjan rakentamisen, silloin oltiin pakkotilanteen edessä. Suomen kansa oli tuolloin yhtenäinen ja taisteli kaikin keinoin Itsenäisyytemme puolesta. Jollei näin olisi ollut, tilanne nykyään olisi toinen.

Tarkasteltaessa Salpalinjan rakentajien saavutuksia, on seuraavassa muutamia lukuja. Salpalinjaan rakennettiin noin 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, 225 km kiviestettä, 130 km kaivantoestettä, 350 km taistelu- ja yhteyshautaa, 315 km piikkilankaestettä ja 3 000 erilaista kenttälinnoitetta. Ei turhaan todeta, että tuo linja on ja todennäköisesti pysyy pohjoismaiden suurimpana rakennustyömaana kautta aikain.

Salpalinjan merkitys Itsenäisyytemme säilyttäjänä on kiistaton. Vaikka linjalla ei koskaan taisteltu, sen olemassaolo aikaansai osaltaan sen, että jatkosodan torjuntavoittomme jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää jatkaneet hyökkäystä Suomeen. Muutenkin jatkosodan taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944, olihan joukkojemme takana vielä yksi puolustuslinja ennen jotakuinkin vapaata pääsyä pääkaupunkiimme.

Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo on todennut, että Salpalinja oli ennalta ehkäisevä pelote neuvostoliittolaisille. Sotahistorioitsija eversti Sampo Ahto on osuvasti todennut, että linnoite on täyttänyt tehtävänsä, jos se jo pelkällä olemassaolollaan on estänyt vihollisen hyökkäykset. Tällainen vaikutus Salpalinjalla oli. 

Voimme vain kuvitella, mikä olisi tilanne, jos Salpalinjaa ei olisi rakennettu. Voisi jopa olla, että lipputangoissamme liehuisi vallan eri väreillä varustettu lippu nykyisen sini-valkoisen sijaan.

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että Salpalinja on mitä arvokkain Suomen valtion kansallisomaisuus, jota pitää vaalia ja kunnioittaa kuten meidän veteraanisukupolveamme, joka aikaansai tuon monumentin. Yhtälailla toivoisin, että tuo massiivinen linnoituslinja kaikkine kohteineen liitettäisiin UNESCON yhdeksi maailmanperintökohteeksi. Salpalinjan merkitys rauhalle oli vaaran vuosina sen arvoinen.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan kertoa hieman edustamastani Salpalinjan perinneyhdistyksestä. Yhdistyksemme perustettiin 25.7.2002. Yhdistyksen kotipaikaksi nimettiin Miehikkälä. Yhdistyksessä on sekä henkilö- että kunta- ja yhteisöjäseniä.

Perinneyhdistys tukee toiminnallaan Salpalinjan valtakunnallista kehittämistä ja ylläpitämistä kansallisena ja kansainvälisenä muistomerkkinä sekä tekee Salpalinjaa tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhdistys vaalii Salpaveteraanien perinnettä ja historiallisia muistoja. Yhdistys kehittää yhteistyötä maanpuolustuksellisten yhteisöjen kanssa.
Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa muun muassa tukemalla eri yhteisöjen Salpalinjan hyväksi tekemää työtä, julkaisuilla, esitelmätilaisuuksilla ja pitämällä yhteyttä valtiollisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin.

Viime vuoden merkittävimpiä saavutuksia oli kirjan Salpalinja Itsenäisyyden monumentti julkaisu sekä valtatie E-18:lle Virolahden Saarasjärven kohdalle tukemamme maisemoidun meluesteen toteutus. Tämä melueste on sijoitettu Salpalinjan kiviesteiden kohdalle.

Perinneyhdistys teki esityksen jo vuonna 2013 Salpalinjan nimeämisestä Itsenäisyytemme monumentiksi juhlavuotenamme 2017. Yhdistys ei ole vieläkään saanut valtioneuvoston virallista vastausta kyseiseen esitykseen. Uudistimme esityksemme Suomi 100 ohjausryhmälle, mikä vastasi, että heillä ei ole valtuuksia nimetä mitään kohdetta Itsenäisyyden monumentiksi. Perinneyhdistys odottaa edelleen valtioneuvoston vastausta esitykseemme. Yhdistys kiittää kuitenkin Suomi 100 - ohjausryhmää oikeudesta käyttää viime vuonna julkaistussa kirjassamme virallista Suomi 100 – tunnusta. Se toi kirjamme yhdeksi arvostetuksi juhlavuotemme julkaisuksi.

Perinneyhdistykselle tuli todellisena yllätyksenä valtionvarainministeriön päätös luopua Salpalinjasta. Ihmeteltävää on valtion tahto luopua tällaisesta erittäin merkittävästä ja vaikuttavasta kansallisomaisuudesta. Mitään perusteluja en ole asiasta kuullut, mutta ensimmäisenä mieleen valitettavasti tuli valtion taholta halu poistaa erilaiset vastuut kyseisen linnoiteketjun osalta. Kyseessä on kuitenkin veteraaniemme perintö ja merkittävä kansallinen nähtävyys kaikkine erilaisine kohteineen.

Nähdäkseni Salpalinja ei ole tuottanut juurikaan kustannuksia viime vuosina valtionvarainministeriölle pois lukien tietyt turvarakennelmat eri kohteisiin. Nämä kustannukset asettuvat sanontaan ”pieniä ovat silakat joulukaloiksi”. Sen takia luopumisen motiivia emme ole ymmärtäneet.
 
Parisen vuotta sitten oli kokous, missä Senaattikiinteistön edustaja oli hyvin huolissaan Salpalinjan turvallisuudesta, mikä on hyvä asia. Kuten todettua turvarakenteita on tehty jo tovin. Nyt kuitenkin valtio luovuttaa kaiken vastuun yksittäisille maanomistajille, mikä ei varmaankaan kaikkia miellytä. Herää kysymys, mikä on kunkin vastuu kiinteistöön liittyvistä asioista. Yleensä kiinteistön omistaja vastaa kaikesta. Kiinteistöistä maksetaan Suomessa kiinteistöveroa, kuinka käy Salpalinjan omistajille, jos nuo linnoitteet kiinteistöiksi luokitellaan?

Salpalinjan perinneyhdistys tukee edelleen sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua eri kohteisiin vapaasti kiinnostuksensa mukaisesti. Siten Salpalinjasta luopuminen saattaa vaarantaa tätä seikkaa. Riippuen kohteesta voi hyvinkin käydä niin, että yksittäinen maanomistaja kieltää pääsyn alueelle. Jokamiehen oikeus päättyy kiinteistöihin, liikkumisrajoitukset lienevät voimassa myös näiden linnoitteiden osalta, jos maanomistaja näin haluaa.

Salpalinjan kohteita on arvotettu jo muutama vuosi sitten. Siten olisi tärkeää, että nuo valitut huippukohteet säilyisivät sellaisessa hallinnassa, mikä mahdollistaa kansalaisten vapaan käynnin noissa valituissa kohteissa. Onko valtion eri toimijoilla enää mitään sananvaltaa Salpalinjan suhteen jatkossa?

Salpalinja Itsenäisyyden monumentti – teoksessa on kirjoitus myös Hankoniemen alueella sijaitseva Harparskog-linjasta, minkä rakentamisesta tehtiin päätös samassa yhteydessä kun Salpalinjan rakentamisesta päätettiin. Onko valtio luopumassa myös näistä linnoitteista?

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Salpalinja on ja pysyy Suomen itärajan tuntumassa. Ei voida pitää todennäköisenä eikä varsinkaan järkevänä, että jotkut maanomistajat ryhtyisivät poistamaan kyseisiä linnoitteita alueeltaan. Salpalinjan perinneyhdistys pitää erittäin tärkeänä sitä, että Suomen kansalaisten isänmaallisuutta ja maanpuolustustahtoa ylläpidetään ja kehitetään mahdollistamalla heille esteetön pääsy tutustumaan tähän veteraanisukupolven aikaansaannokseen – Salpalinjaan Itsenäisyytemme monumenttiin.

Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä.



TEPPO LAHTI


1 kommentti:

Juha Kilpeläinen kirjoitti...

Erinomainen puhe Teppo Lahdelta. Ja hyvä kysymys Hankoniemestä. Kiitos Teppo!